Kiristysside on asetettu, kiristyskapulaa on kierretty ja se on lukittu. Ulkoapäin kaikki näyttää oikealta — silti verenvuoto jatkuu ja distaalinen pulssi on yhä tunnettavissa. Tämä tilanne toistuu jatkuvasti sekä koulutuksessa että tutkimuksissa, ja syy on yleensä sama: virhe tehtiin jo ennen kuin kiristäminen alkoi.
Yleisesti oletetaan, että epäonnistunut kiristyssiteen asettaminen johtuu liian vähäisestä kiristyskapulan kierrosmäärästä. Tutkimukset osoittavat, että yleisin ongelma on hihna, jota ei vedetty riittävän tiukalle kiristyssidettä asetettaessa. Jäljelle jäänyt löysyys näyttää vähäpätöiseltä yksityiskohdalta, joka voidaan poistaa kiristyskapulaa kiertämällä — mutta juuri tämä ratkaisee usein sen, toimiiko kiristysside kunnolla.
Minne paine menee
Kiristyskapulan ja sisänauhan kiristysvoima on rajallinen. Kun hihna on tiukasti raajaa vasten ennen kiristämisen aloittamista, jokainen kiristyskapulan kierros lisää painetta. Kun hihna on löysällä, ensimmäiset kiristyskapulan kierrokset eivät tuota lainkaan painetta — ne vain poistavat löysyyden.
Tässä on olennainen ero. Kiristyskapula joutuu tekemään työn, joka olisi pitänyt tehdä käsin, eikä sen voima välttämättä enää riitä lopulliseen paineeseen. Tämä luo riskin: verenvuoto tyrehtyy hitaammin, verta menetetään enemmän, ja pahimmassa tapauksessa valtimo ei tukkeudu lainkaan — vaikka käyttäjän silmissä kaikki näyttää tehdyn ohjeiden mukaan.
Mitä tutkimuksissa havaittiin
Polstonin ja kollegoiden tutkimus ”No Slackers in Tourniquet Use” (2013) osoitti, että yleisin syy kiristyssiteen virheelliseen kiristämiseen ei ollut liian vähän kierretty kiristyskapula, vaan hihnaan ennen kiristämistä jäänyt löysyys. Yritykset poistaa se kiertämällä kiristyskapulaa voimakkaammin eivät useinkaan tuottaneet valtimon tukkimiseen tarvittavaa painetta. Hyvin kiristetty hihna puolestaan mahdollisti verenvuodon nopeamman tyrehdyttämisen — kiristyskapulan kierrokset muuttuivat suoraan paineeksi.
Baruch ja kollegat (2017) tutkivat kiristyssiteen käyttäjiä, joilla ei ollut lääketieteellistä taustaa, ja kuvasivat luottamuksen ja osaamisen välisen epäsuhdan: osallistujat olivat vakuuttuneita siitä, että he olivat asettaneet kiristyssiteen oikein, vaikka se objektiivisesti arvioiden ei toiminut. Tämä virhe ei rajoitu aloittelijoihin — myös kokeneet käyttäjät tekevät sen, erityisesti stressin alla, pimeässä tai käsineet kädessä.
Kraghin ja kollegoiden työ, mukaan lukien Operation Enduring Freedom- ja Operation New Dawn -operaatioista talteen otettujen kiristyssiteiden analyysi (2013), tukee samaa yleistä johtopäätöstä: vaikka kirjoittajat käyttivät eri menetelmiä ja arvioivat eri kiristyssidemalleja, tehokkuuden ratkaisi useammin hihnan kireys ennen kiertämisen aloittamista kuin kierrosten lukumäärä.
Käytännön päätelmät
Kiristyssiteen käyttöä opetettaessa painopisteen ei tulisi olla kiristyskapulan kierrosten lukumäärässä, vaan toimintajärjestyksessä ja lopputuloksessa. Kierrosten määrä vaihtelee luonnostaan raajan ympärysmitan ja hihnan kireyden mukaan, joten luotettavia kriteereitä on vain yksi: verenvuoto on tyrehtynyt ja distaalinen pulssi on hävinnyt.
Jos kiristyskapula vaatii epätavallisen suuren määrän kierroksia tai kiertyy erittäin vaikeasti, ensimmäisenä on tarkistettava hihnan kireys — ei lisättävä voimaa. Tästä ei ole suoraa tutkimusta, mutta on todennäköistä, että löysä hihna lisää myös mekaanisen rikkoutumisen riskiä: kun kiristyskapulan liike kuluu löysyyden poistamiseen, mekanismi kuormittuu enemmän kuin mihin se on suunniteltu.
Käytännön suositukset:
- Vedä hihna niin tiukalle kuin mahdollista ja kiinnitä se — hihnan löysyyttä ei pidä koskaan kompensoida kiristyskapulan kustannuksella.
- Arvioi kokonaistulosta, älä kiristyskapulan kierrosten määrää.
- Kiertyykö kiristyskapula liian raskaasti tai liian pitkään? Tarkista hihnan kireys.
- Harjoittele säännöllisesti kouluttajan valvonnassa — tämä on virhe, jota käyttäjät harvoin huomaavat itse.
Johtopäätös
Kiristyssiteen onnistuminen ratkeaa aiemmin kuin useimmat luulevat — sillä hetkellä, kun hihna kierretään raajan ympäri. Maksimikireyteen vedetty hihna mahdollistaa kiristyskapulan koko voiman käyttämisen paineen tuottamiseen sen sijaan, että se kuluisi löysyyden poistamiseen.
Kiristä ensin. Vasta sitten kierrä.
Lähteet
- Polston RW, Clumpner BR, Kragh JF Jr, Jones JA, Dubick MA, Billings S. No Slackers in Tourniquet Use to Stop Bleeding. J Spec Oper Med. 2013;13(2):12–19. PMID: 23817873.
- Baruch EN, Kragh JF Jr, Berg AL, Aden JK, Benov A, Shina A, et al. Confidence–competence mismatch and reasons for failure of non-medical tourniquet users. Prehosp Emerg Care. 2017;21(1):39–45. doi:10.1080/10903127.2016.1209261
- Altamirano MP, Kragh JF Jr, Aden JK, Dubick MA. Role of the windlass in improvised tourniquet use on a manikin hemorrhage model. J Spec Oper Med. 2015;15(2):42–46.
- Kragh JF Jr, Burrows S, Wasner C, Ritter BA, Mazuchowski EL, Brunstetter T, et al. Analysis of recovered tourniquets from casualties of Operation Enduring Freedom and Operation New Dawn. Mil Med. 2013;178(7):806–810.
- Kragh JF Jr, Walters TJ, Baer DG, Fox CJ, Wade CE, Salinas J, et al. Practical use of emergency tourniquets to stop bleeding in major limb trauma. J Trauma. 2008.